Pyysin reissulaisia kiteyttämään reissun antia. Tämmösiä kommentteja on tullut:
- Ihmiset ennen asioita! Tästä asenteesta täytyy ottaa oppia. Tiina.
- Ehkä kaikista vaikuttavin kokemus reissulla oli se, että kuinka vähään ihmiset ovat tyytyväisiä. Kuinka ihminen, jolla ei länsimaalaisen silmin ole mitään omaisuutta tai onnellisuuden syytä, on todella onnellinen hyvin pienistä asioista, esimerkiksi siitä, että saa mangon palasen päivän ruoaksi, tai että hän saa asua risuhökkelin suojissa. Ihmisten täytyisi mielestäni oppia iloitsemaan elämän pienestäkin asioista ja olemaan aidosti onnellisia. Lyydianna.
- Kulttuuriero positiivisempaan päin ja lämpö ja aito rakkaus ja luottamus, että Jumala hoitaa kaiken! Mallia pitäis ottaa heidän uskonelämästään. Carola.
- Kaikilla ihmisilla tuntuu olevan sama toive onnellisuudesta ja rakastetuksi tulemisesta. Kulttuuri ja olosuhteet muovaa erilaiset ongelmat ja kysymykset samojen tavoitteiden ympärille. Ihmiset on kulttuurin ja olosuhteiden takana kovin samanlaisia. Joka paikassa on epätäydellistä ja rikkinäistä, koska sellaisia me ihmiset ollaan. Rakkaus kolmiyhteiseen Jumalaan tuo sellaisen ilon ja tarkoituksen elämään, jota ei tästä maailmasta löydy. Silti joka paikassa tuntuu olevan surua ja murhetta enemmän kuin ihminen jaksaisi kantaa. Syyt siihen on kovin erilaisia. Voitaisiinko täällä Suomessakin ollan enemmän toisiamme varten ja vähemmän toisiamme vastaan? Pitää ihmisiä tärkeämpinä kuin asioita. Täällä on liikaa materiaa, Tansaniassa liian vähän. Tasataanko? Heta-Stiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti