maanantai 15. kesäkuuta 2015

Seitsemäksi kirkkoon

Kymmenen jumalanpalvelusta vietimme kahdessa paikassa.

Leiriläisiä oli noin 200.

Ruokailu tapahtui pihamaalla. Ruokailuvälineitä ei ollut.

Mongin luona jätimme hyvästejä tansanialaisille ystävillemme.

Auringonlasku matkalla Mwanzaan.

Ennen Mwanzaa koimme vielä rengasrikon. Olli oli mielellään apuna.
14.6. Sunnuntai

Niin vain nämäkin nuoret jaksoivat nousta seitsemäksi kirkkoon. Ja kirkonmenot kestivät useamman tunnin. Yhdeksän jälkeen lähdimme kesken messun kohti toisia jumalanpalveluksia, jotka alkovat kymmeneltä. Nekin kestivät 2/2,5 tuntia. Jukka ja Jussi saarnasivat. Nuoret esittivät myös lauluja. Paikalliset liittyivät nopeasti kertosäkeisiin. Yhteinen halleluja kajahti mahtavasti.

Ruokailun jälkeen lähdimme Mongin kotiin jättämään jäähyväisiä paikallisille ystävillemme. Mieskin taas itki, muitakin oli kuin minä. Eipä tainnut oikein monella jäädä silmäkulmat kuiviksi, kun hyvästelimme tietämättä, tapaammeko koskaan. Yhteinen rukous ja toistemme siunaaminen tuntui enemmän kuin luontevalta. Sydämiimme on jäänyt jälki, joka ei varmasti koskaan lähtee sieltä. Kolmiyhteinen Jumala siunatkoon teitä Mongi, Irene, Erik, Mkumbwa, ja monet muut. Olitte meille enkeleitä ja todella vieraanvaraisia. Asante sana.

Hyvästien jälkeen ajoimme kohti lauttaa. Pimeys tuli ennen kuin ehdimme rantaan. Pimeyden keskellä swahilin kielinen laulumme raikui, kun kävelimme kohti lauttaa. Wewe ni Mungu mkuu waweza yote.... Yllätys oli melkoinen, kun paikalliset liittyivät lauluun. Koko lauttamatka lauloimme näiden tuntemattomien paikallisten kanssa niiden, että koko lautta raikui. Huikeaa. Olli löi rummulla tahtia. Todellakin tämä maa on yllätysten maa.

Automme jäivät jälleen toiseen lauttaan, joten jouduimme odottelemaan vastarannalla jonkin aikaa. Lauttamatkan jälkeen ajoimme palanmatkaa ja jätimme Irenen kotikylälle. Kylän kohdalla vaihdoimme myös autosta hajonneen renkaan. Tämänkin saimme kokea. Illalla saimme viestin toisesta haaverista. Irene oli ottanut moottoripyöräkyydin kotiinsa ja matkalla auto oli ajanut heidän kanssaan yhteen. Onneksi Irene selvisi haavoilla ja voi hyvin.

Jälleen olimme myöhään majapaikassamme. Päivällinen oli odottamassa. Nopeasti nukkumaan - tai siis pakkaamaan aamua varten. Aamulla kuudelta on sovittu lähtö Mwanzan kentälle.

Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä, kun joutuu yö, tule vielä, kun joutuu yö.

Jussi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti