Tuliaisiksi viisi karkkia

Nettiyhteyttä on ollut vaikea löytää, joten pahoittelut päivitysten viipymisestä.

torstaina 11.6.2015

Shoppailu on koettelemus minulle Suomessa. Arvaatko, mitä se oli 11 nuoren naisen ja yhden nuoren miehen kanssa Tansaniassa? Voitko kuvitella, minkälaista on kulkea ostoksilla sellaisella alueella, jossa on samanlaisia myyntikojuja kuin Lapuan markkinoilla, mutta moninkertainen määrä, ihmisiä hirvittävän paljon enemmän ja myyntikojujen välikujat ainakin puolet tiiviimmin ja kujia loputtoman tuntuisesti? Ja kaikki myyjät puhuvat vierasta kieltä? Tarvitko vielä lisää ajatuksen virikettä mielikuvan syntymiseksi?

Irene oli tärkeä apu ostoksilla.

Kameraa en uskaltanut ottaa esille, joten nyt mennään pelkän sanojen varassa. Aivan alkuun täytyy todeta, että tästedes lähden mielelläni vaimoni ja kahden tyttäreni kanssa vaateostoksille. J Minä selvisin ostoksilta, mutta se tuskin paljon ketään kiinnostaa. Koko porukkamme tuli hienosti takaisin ostospussit täynnä kankaita, soittimia, tauluja, vaatteita ja vaikka mitä. Tuliaisia on siis tulossa. Kiitokset Hannalle, Erikille ja Irenelle paikallistuntemuksesta ja tinkausavusta. Paras oli Aliisan tinkaustekniikka – hän sai hinnan putoamaan, mutta lopulta kuitenkin maksoi alkuperäisen summan. Tärkeintähän ei ole hinta, vaan se, että saa tingata.   

Ennen ostoreissua vierailimme Hannan luona, saimme aivan mahtavan aamiaisen. Hannan kotiapulainen Violet oli nähnyt paljon vaivaa meidän vuoksemme. Hedelmäsalaattia, vohveleita, kahvia, teetä, mehua, leipää juuston kanssa, samosia ja paljon muutakin oli katettuna pöytään. Syötiin niin, että napa paukkui.

Jukka ja Jussi tapasivat jälleen piispa Gullen. Keskustelu oli huikean hieno. Tansanian kirkolla on motto, joka vie heitä jatkuvasti syviin vesiin (Luuk. 5:4) kohtaamaan niitä ihmisiä, jotka eivät ole kristittyjä tai ovat sitä nimellisesti. Nämä ihmiset tässä kirkossa ovat sisäistäneet tämän tavoitteen hyvin. Heillä on todella pieni kynnys ottaa puheeksi heidän uskonsa, heillä on rohkeutta todistaa Jeesuksesta. Piispa Gullen vahva viesti on, että Jeesusta ja uskoa ei pidä ja tarvitse hävetä. Tuli vain mieleen toteamus: ”Aattelepa ite, omalle kohalles.” Miten siis on meillä? Parantamisen varaa olisi.

Piispa Andrew Gulle. Hiippakunnan logossa on tunnuksena Luuk.5:4

Illalla vierailimme paikallisen pastorin luona, jossa saimme grillattua vuohta ja kalaa. Päivä huipentui kertomukseen pastorin tyttärestä, joka oli pyytänyt tuomaan tuliaisia, kun äiti oli lähtenyt matkalle Suomeen. Pikkutyttö oli toivonut viittä karkkia, kaikille läheisille yhden. Äiti toi tuliaisiksi kuitenkin koko pussin. Tyttö otti pussista viisi karkkia ja antoi läheisilleen – loput hän vei seuraavana päivän kouluun ja jakoi luokkakavereilleen. Koskettavaa.  

Jukka antoi perheen tytöille uuden pussin karkkia.

Jussi