Valloittava viikonloppu Magussa

Vietimme erittäin mieliinpainuvan viikonvaihteen Magussa. Tämä ei johtunut nettiyhteyden puutteesta, vaan Buhumbin ja Kitongon kristittyjen tapaamisesta. Kirkot sijaitsivat maaseudulle vaikean tien päässä. Hanna ja Elia ajoivat taitavasti ohi kivien ja yli ojien perille kirkon pihalle, jossa odotti kymmenittäin kyläläisiä.

Buhumbissa lähdimme kiertämään niiden kyläläisten luona, jotka eivät ole kristittyjä tai eivät olleet käyneet pitkään aikaan kirkossa. Viisi ryhmää ehti käydä 15-20 kodissa rukoilemassa, laulamassa ja kertomassa evankeliumia Jeesuksesta. Samalla perheitä kutsuttiin sunnuntain jumalanpalvelukseen.

Sunnuntaina osallistuimme Kitongossa jumalanpalvelukseen, joka kesti lähes kolme tuntia. Jukka saarnasi aarteiden kokoamisesta taivaaseen. Erityisen mieliinpainuvaa oli kuorolaisten tanssiesitykset, joihin muutamat rohkeat "valkonaamatkin" osallistuivat. Hiki virtasi ja ilo oli ylimmillään.

Kyläläiset valmistivat meille aterian kirkon pihamaalla. Kaikesta näkyi, että vieraille haluttiin tarjota parasta. Kiitos vieraanvaraisuudestanne.

Viikonloppuun sisältyi vahvasti myös elämän murheellisempi puoli. Lauantaiaamuna kävimme pastori Mkumbwan luona tervehdyskäynnillä, kun hänen äitinsä oli kuollut. Sunnuntaiaamuna ennen messua veimme tervehdyksen yhden seurakuntalaisen kotiin, jossa murhetta toi perheenisän joutuminen ryöstön kohteeksi edellisenä iltana ja sairaalaan. Hänellä oli mukanaan paljon rahaa (2,6 milj. shillinkiä), koska hän oli myynyt karjansa. Varkaat veivät myös hänen moottoripyöränsä.

Matkalla rukous on vahvasti läsnä. Aloitamme ja päätämme automatka rukouksella. Rukoilemme kohdatessa ja erotessamme. Tämä on puhuttelevaa.

Alla pari kuvaa. Tiina jatkaa päivittämistä myöhemmin viikonlopun osalta. Tiistaina lähdemme Serengetin luonnonpuistoon tapaamaan norsuja. Nuorisotyönjohtaja Mongi yritti lauantaina huijata automatkalla, että norsuja oli tien varressa. No tuolla kertaa ne oli vain lehmiä. Huomenna toisin.

Saattaa olla, että luonnonpuistossakaan blogin päivittäminen ei onnistu, joten seuraava teksti ilmestynee keskiviikkoiltana.

Rukousterveisin
Jussi


TIINAN AJATUKSIA VIIKONLOPUSTA:

Lauantai aamuna suuntasimme maastureilla kohti Magua. Tässä pienessä kylässä ja sen ympäristössä vietimme koko viikonlopun. Tarkoituksenamme oli tutustua Buhumbin ja Kitonkon seurakuntiin.

Matka Buhumbiin oli yhtä vuoristorataa. Matkalla Magusta Buhumbin kirkolle ei ollut tietä, vaan se oli ennemminkin polku joka oli vaan vähän leveämpi. Tässä mietin sitä, kuinka Suomessa valitamme pikku montuista asfaltissa… Kirkolla meidät toivotettiin taas lämpimästi tervetulleiksi. Tämä kulttuuri on uskomaton, kuinka joka paikassa iloitaan ja juhlitaan siitä, että olemme päässeet tapaamaan heitä, juuri heitä ja siksi he ovat niin kiitollisia.

Tervetulotoivotusten jälkeen lähdimme kiertämään kotikäyntejä. Minun ryhmääni kuului suomalaisista  Jukka ja Carola. Pakallisia ryhmääni kuului myös, mutta pakko myöntää nimet eivät jää mieleen. Kävimme neljässä talossa rukoilemassa ja kertomassa Jumalasta. Tämä oli ihanaa ja ihmiset kokivat sen hyvin vahvasti. Heille oli hyvin tärkeää, että juuri me kaukaa tulleet ihmiset saavuimme heidän juuri heidän kotiinsa. Yksikin mies joka oli vierailulla naapurissa, halusi välttämättä että tulemme myös hänen kotiinsa ja rukoilemme hänen ja hänen perheensä puolesta. Suomessa tämäkin kulttuuri on aivan eri.

Taloissa vierailu oli aivan ihanaa ja se ilo ja lämpö joka ihmisistä lähti, oli käsin kosketeltavaa. Kuitenkin kylissä kierrellessä tajusin sen, kuinka etuoikeutettu olen, kun saan olla osa ihanaa rakastavaa perhettä, asua hyvässä talossa ja omistaa paljon. Tämä kaikki sai minut hyvin vihaiseksi ja surulliseksi ja katkeraksi. Kuinka tämä voi olla Jumalan tahto? Miksi juuri minä olen se joka tämän kaiken on saanut? Miten minä voin elää tämän kaiken kanssa, koska tiedän mitä se voisi olla? Näiden kysymysten parissa painiskelin tänään. Nyt asiat pitää vain saada käsiteltyä siten, että niiden kanssa voi elää. Katotaan miten se onnistuu.

Ruoan jälkeen pääsimme osallistumaan pastorin talon rakentamiseen. Valmistimme savisesta maasta ja vedestä laastia, josta… (Tiina jatkaa tästä)

No hyvin on selvästi ollut aikaa kirjoitella, koska nyt olemme matkalla kotiin ja ainakin viikko minun on tätä kirjoitusta pitänyt jatkaa. Kokeillaan jos nyt ehtisi saada ensimmäisen viikonlopun pakettiin :D

Valmistimme savisesta maasta ja vedestä laastia, jota kannoimme talonrakentajalle. Kannustimme toisiamme, jotta kaikki jaksoivat lyhyen ajan loppuun saakka. Ei me taloa valmiiksi saatu, mutta yksi kerros seinää lisää.

Ilta saapui Buhumbiin ja aloimme tehdä lähtöä, mutta silloin alkoi parhaat tanssit. Eli oli aivan pakko päästä osallistumaan Afrikkalaiseen tanssiin. Rento meininki jatkui tässäkin asiassa. Itse en ikinä tanssi, se ei vaan koskaan ole ollut mun juttu, mutta täällä se oli mukavaa, hauskaa, rentoa ja ihanaa.

Sunnuntaiaamuna oli Jumalanpalvelus. Paikalle päästyämme kuulimme, että yksi kylän mies oli ryöstetty edellisenä yönä. Tansanialaiseen tapaan lähdimme heti kyläläisen perheen luokse osoittamaan myötätuntoa. Täällä ihmiset menevät aina asioiden edelle, mikä on minusta hienoa. Jumalanpalvelus myöhästyi ainakin tunnilla, mutta tämän kyläläisen perhe oli varmasti hyvin kiitollinen.

Jumalanpalvelus oli hieno. Periaate oli hyvin samanlainen kun Suomessa, mutta sitä oli höystetty mukavasti tanssilla, laululla ja erilaisella musiikilla. Ihmisiä oli paljon ja määrä vain kasvoi ja kasvoi kokoajan. Suomessa ainakin minusta tunnin Jumalanpalvelus on pitkä, mutta täällä lähes kolmen tunnin ei tuntunut missään, mikä oli aika outoa. Nyt kun kotimatkalla muistelen tätä, niin tämä on se juttu mikä jotenkin kolahti ja jäi hyvin mieleen. En vielä osaa sanoa sen tarkemmin, mutta oli hieno.

Ruoan jälkeen oli taas hyvästien aika. Tästä parhaiten jäi mieleen yhden kylän miehen puheenvuoro. Mies sanoi: ”Kun palaatte kotiin Suomeen niin kertokaa siellä kaikille, että me täällä Kitongossa voidaan hyvin”. Aika mieletön kommentti sellaisesta paikasta. Me valitetaan kuinka Suomella menee niin huonosti kun on lamaa ja työttömyyttä ja yksinäisyyttä ja… Mutta täällä kylän mies sanoo, että: ”me täällä Kitongossa voidaan hyvin”.

-Tiina

 

Tanssi oli tärkeä osa vierailuja ja jumalanpalveluksia.

Kärjessä kuskimme Elia.

Kutsumassa kyläläisiä kirkkoon.